Se on niin mukavaa shoppailla persaukisena.
Kävin tänään kiertämässä urheiluliikkeitä. Oon innostunut kauheasti nyt patikoimisesta ja pitkien matkojen kävelystä, ja meinasin ensi kesänä lähteä kävelemään satasen tai jotain sen suuntaista. Joskus vielä kävelen läpi Suomen, mutta se nyt saa toistaiseksi vielä olla. Oon nyt sitten seurannut silmä kovana kaiken maailman retkeilykamppeita ja tehnyt paljon nojatuolimatkoja ja suunnitelmia siitä, mitä tuollaisilla reissuilla tarvitsee.
Kahlasin siis läpi XXL:n, Stadiumin, Intersportin ja Scandinavian Outdoor Storen. Eilen kävin Partioaitassa. En oo tuolla XXL:ssä käynyt aiemmin kunnolla. Tuo Kluuvin liike avattiin pari kuukautta sitten ja kävin niissä avajaishulinoissa, mutta se väenpaljous alkoi vituttaa ja ahdistaa niin loihakasti, että häivyin. Nyt sitten menin katsomaan kunnolla, mitä siellä on myynnissä. Yllätyin, kun tajusin, että siellä myydään jopa koiraurheilutarvikkeita! Ei mitään superhifiä, tyyliin agilityesteitä tai tokokartioita, mutta kaikenlaista pientä kätevää. Makupaloja, matkatarvikkeita (matkavesikuppeja ja turvavyövaljaita esim), hoitotarvikkeita ja sen sellaista. XXL on myös kunnostautunut edullisuudessa - kama irtoaa halvemmalla kuin Mustista ja Mirristä. Matkavesipullo maksaa siellä noin vitosen.
Mulla on päällä tämä haaste, että oon vähintään vappuun ostamatta uusia vaatteita. Hätä ei lue lakia - sukat ja alusvaatteet on ok, tai jos on kova tarve johonkin. Itse ostin kunnollisen talvilakin, mulla kun ei ollut mitään, mikä peittäisi korvat kunnolla tässä Suomenlahden viimassa. Farkutkin ostin, sen jälkeen kun kahdet loppuvuodesta ostetut sanoivat kräts about kahden viikon välein.
Kun on tämä vaatteidenostokielto ja se seikka, ettei edes ole rahaa, shoppailu on aika mielenkiintoista. Voit seurata omia ajatuksiasi ja sitä, kuinka herkästi tuote alkaa kiinnostaa. Aloin vilkuilla kauniinvärisiä takkeja, vaikka mulla on ainakin kolme takkia pelkästään ulkoilua varten. Seuraavan takin tarvitsen, jos joku menee rikki, kovasti vääränkokoiseksi tai jos innostun pakkasurheilusta ja sen takia tarvitsen tyyliin untuvatakin.
Persaukisena sitä myös osaa arvioida paremmin, kuinka todennäköistä on, että äkkiseltään tulisi tilanne, jossa tuotteeseen olisi varaa. Siinä kun katselin telttoja, mietin, ettei mulla todellakaan oo varaa maksaa kahtasataa siitä halvimmastakaan teltasta. Päätin raidata Huuto.netin ja kysyä porukoilta, vieläkö se mun vanha teltta vuodelta keppi ja käpy pyörii nurkissa. Pyörii kuulemma. Eiköhän tuo mee siihen asti, että innostus loppuu tai oon varma siitä, että arvokastakin tulee sitten käytettyä.
Muissa urheilukaupoissa sitten fiilistelin tarvikkeita. Mielessäni ostin jo joogamattoa ja fitnesspalloa. Suunnittelin ostavani molemmat sitten kun tulee rahaa. Onneksi unohdan puolet kaikista suunnitelmista ennen sitä. Oleellisimmaksi oon tajunnut sen fitnesspallon, joka vaikuttaa treenaavan mainiosti mun syviä vatsalihaksia. Mulla kun on toisinaan vaikeitakin vaivoja keskivartalon ja lantion alueella, ja oon saanut ohjeet kehittää syviä vatsalihaksia henkeni edestä. Musta silti tuntuu, että ne on ihan hyvät jo nyt, ja silti mulla on kipeä lonkka juuri tälläkin hetkellä.
Mutta joo, rahan kanssa oisin tuhlannut tänään ihan reippaasti satasia. Oisin luultavasti keksinyt perusteen neljännellekin takille. (Stadiumissa oli muuten supersymppis keltainen sadetakki, joka päällä näyttäisin epäilemättä Karhuherra Paddingtonilta) Oisin luultavasti ostanut koiran talvimanttelin sovittamatta ja välittämättä siitä, että talvi alkaa olla pikkuhiljaa ohi. Oisin varmaan ostanut sen turkasen jälkiliinankin.
Musta ois ihan mielenkiintoista tietää, mistä tämä ihmisen päätön ostohimo johtuu. Näennäinen tarve ja huokea hinta saa jengin ajamaan läpi Suomen johonkin Tuuriin. Mennään Hulluille päiville ja ostetaan 20 purkkia Gainomaxia tai kolme laatikollista Brunbergin Suukkoja, vaikka kumpaakaan ei erityisemmin tehnyt mieli vielä Stockan tuulikaapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti