Teen nyt siitä Millanista kokonaan uuden merkinnän, koska mulla heräsi aika paljon ajatuksia tuota kirjaa lukiessa.
Kiinnostava idea Millanilla on ajatus koiran kohtelemisen portaistuksesta: kohtele koiraa ensin eläimenä, sitten koirana, sitten rotunsa edustajana ja vasta lopulta yksilönä, jolla on nimi. Huomiota saanut liike viime vuosien koirankouluttamisessahan on ollut koiran inhimillistäminen. On kiinnitetty huomiota siihen, kuinka monet omistajat selittävät ongelmia koiran luonteenpiirteenä. Millanin mukaan tämä on koiraa kohtaan erittäin epäreilua: se halutaan nähdä ihmisen korvikkeena eikä sinä eläimenä, joka se todellisuudessa on.
Tähän liittyy myös Millanin mantra ja menestysresepti "liikunta, kuri ja hellyys - siinä järjestyksessä" ongelmakoirien kouluttamisessa tai, niin kuin Millan itse tähdentää, ongelmakoirien kuntouttamisessa tai korjaamisessa.
Koiran korjaamisesta terminä mulla tulee välittömästi Pentti Vilander -vibat. Vilander on Koirankorjauskirjan takana, ja oon lukenut sen kirjan kerran-pari. En allekirjoita niitä juttuja yhtään. Jos alkaisin käyttää rämisevää peltipurkkia Iirin remmirähjäykseen, mulla ois satavarmasti kolme kertaa hermostuneempi koira hihnan päässä seuraavalla viikolla. Kokeilin Vilanderin ohjetta toisiaan kohtaan epäluuloisesti/aggressiivisesti suhtautuviin koiriin. Sen ohjeen perusteella mun piti antaa niiden tapella ja selvittää omat keskinäiset laumahierarkiansa. Hah. Iiri oli entistä enemmän muna pystyssä itsensä kanssa ja veljen labbis pelkäsi sitä vielä hysteerisemmin. Ehkä mä missasin jonkun kohdan, jonka ois pitänyt täsmentää mulle joku alkuasetelma ennen sitä kohtausta. Niin tai näin, sen ois pitänyt lukea siinä kappaleessa eikä jossain sivulla kolme. Musta Vilander siis on paljon suurempi konna kuin Millan ikinä.
No, se suomalaisista. Millan siis vannoo "liikunta, kuri ja hellyys"-menetelmän nimeen. Kuulostaa musta ihan hyvältä. Koirilla on erilaisia energiatasoja, ja se sanelee, miten paljon koira esim. tarvitsee liikuntaa. Muuten mulla jäi tuo energiajuttu lievästi epäselväksi. Koirat lukevat toistensa energiatasoja haistelemalla ja muuta viestintää tutkimalla. Myös ihmisillä on omat energiatasonsa. Sitä energiatasoa täytyy hyödyntää, jos aikoo olla koiralleen johtaja. Tässä kohtaa mulla tilttaa vähän. Entä jos on matalaenerginen ihminen? Tarkoittaako se sitä, ettei voi olla korkeaenergiselle koiralle hyvä johtaja? Mä luulen, että jos Millanin termejä käytetään, mun energiataso vaihtelee todella paljon siitä riippuen, onko mulla päällä masennuskausi vai mikä. Joskus saatan käydä neljä kertaa viikossa salilla ja jumpissa, kiitää paikasta toiseen ja puuhastella kotonakin jotain koko ajan. Joskus mua taas hädin tuskin saa sängystä ylös.
Voisin kuvitella, että tämä on koiralle perhanan hämmentävää. Angstipallo hihnan toisessa päässä tuskin on kovin vakuuttava johtaja, mutta näillä mennään. Mitä se tarkottaa? Tarkottaako se, ettei mulla koiraa kuuluis ollakaan? Haista ite. Oon ihan varma, että siihenkin on olemassa jonkunlainen ratkaisu, ei se koiranpito nyt kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole.
Mutta joo, täytyy lukea eteenpäin, vielä on kirjanpuolikas jäljellä ja se itse asiassa käsittelee just ihmistä itseään. Ja näitä on hyvä miettiä muutenkin, koska meillä on eka koulutuskerta sunnuntaina. Oon kyllä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pääsen pian kysymään ammattilaiselta näitä juttuja, joihin tuntuu joskus olevan vaikea saada vastausta. Kirjan lukeminen kun loppujen lopuksi on niin yksipuolista: lukija vastaanottaa, mitä kirjoittaja kertoo, ja se viestinnän kulku toiseen suuntaan jää pääasiallisesti tapahtumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti