Mulla ei ollut tänään hyvä päivä. Mun mielestä näistäkin asioista on tärkeätä puhua, koska liian helposti unohtuu hehkuttamaan vain hyviä asioita. Tämä merkintä sisältää nyt tekstiä epäilevältä tuomakselta, joten jos et juuri nyt jaksa lukea kenenkään valituksia, kantsii vilkuilla alempia tekstejä.
Just nyt epäilen vahvasti, onko tuo pitkä hihna meidän juttu sitten kuitenkaan. Mulla on oikea käsi ihan jumissa, koska pidän tuota remmiä nyt ihan eri asennossa; olkapää jännittyneenä ja remmikin on niin pitkä, että sitä täytyy kannatella myös siinä hartian korkeudella. Iiri on niin vilkas koira, että se välillä huitelee siellä ihan ääripäässä ja välillä kerjää naksuja seuraamalla vierellä. Ei siinä kauhean järjestelmällisesti ehdi sitä remmiä kerimään. Haluaisin nähdä videota siitä, kuinka Miira lenkittää bordercollietaan, voisin kuvitella senkin olevan melko sähköjänis sille päälle sattuessaan.
Aloitin tänään treenaamaan sitä "hitaasti jarruttamista", joka on mukavampi koiralle. Tekniikka on siis periaatteessa se, että remmiä pidetään kahdessa kädessä, joista toinen lähinnä toimii jarruna. Tarkoitus ei ole siis puristaa remmiä tavallisen äkkipysäyksen tapaan, vaan lyödä lisää kitkaa, joka toimii koiralle merkkinä siitä, että liikkumavara on loppumassa. Teoriassa ihan ok, mutta mun remmiyhdistelmän kanssa tämä ei oo mulle kauhean mukava. Mulla kun on Hurtan heijastinremmi toisena, ja se, joka sen tuntee, tietää, että siinä on lenkkejä ja lukkoja yllin kyllin. Se ei tunnu kauhean kivalta, kun lukko tai lenkki sattuu sille "jarrutusmatkalle". Oon huomannut, että alan jo vähän jännittää koko remmihässäkkää. Joku sanois, että hommaa eri remmi tai suoraan vaan se liina, mutta ite vähän karsastan sitä, että aina pitää ostaa uusi väline jokaista uutta metodia varten. Se ei oo kauhean kestävää. Ostin just uuden pannankin, koska edellinen oli ohut puolikurkkari, joka ei ollut ergonomisesti hyvä.
Iirin käytöksessä ei tänään ollut juuri moitteen sijaa. Itse en vaan ollut treenimielialalla sitten yhtään. Toivon, että kaikki nuo pienet vittumaiset asiat voisi muokata jotenkin. Sitä kun kuitenkin on vaan ihminen, jolla on hyvät ja huonot päivät, ja siitä huolimatta pitää huolehtia karvakaverit asianmukaisesti. Mulla ei ollut tänään kivaa, kun pikkujutut ruokkivat väsymyksen kunnon vitutukseksi, ja sitten sitä tuli oltua epäreilu ja ärähdeltyä, vaikkei kukaan edes tehnyt mitään väärin.
Parempia päiviä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti