Stressikoulu

On se ihana huomata, kuinka tämä uusi järjestys alkaa jo purra.

Yksi näistä keinoista, joilla mun on tarkoitus purkaa Iirin stressiä, on rohkaista sitä puuhailemaan enemmän puruluiden ja aktivointilelujen kanssa. Oon antanut sille nyt pienen pururullan joka kerta ennen luennoille lähtöä. Torstaina ostin Kongin. Sen sisään laitan maapähkinävoita, joka on sellanen Iirin superherkku. Nyt sitten oon huomannut, että se on oma-aloitteisestikin alkanut jyrsimään enemmän luita. Sehän on vähän niin kuin stressipallot ihmisillä. Ihan huippua, että se tekee sitä.

Oon myös lanseerannut sen peiton systemaattisempaan käyttöön. Annan sille sen täytetyn Kongin ja sen luun siihen peiton päälle, se kun tykkää työstää juttuja jonkun päällä. Jos se väsähtää, se usein kätkee sen luun sinne peiton mutkaan. Nytkin se nukkuu sen peiton päällä. Aattelin pitää sitä jatkossa mukana aina kun mennään johonkin, jossa ollaan paikoillaan ja sen pitäisi maata rauhassa. Vähän niin kuin pikkulapsilla on ne harsikset ja muut rievut, joita ne pitää mukana ja joista ne saa lohtua.

Oon lukenut paljon kroonistuvasta stressistä ja siitä, kuinka se syntyy, kun koira ei pääse toteuttamaan perustarpeitaan. Mulle tulee siitä usein tosi syyllinen olo. Sillä nyt ei oo mitään virkaa, menneisyys on menneisyyttä ja nyt vaan pyritään muuttamaan nykytilannetta. Pitää vaan niellä se oma syyllisyydentunto ja keskittyä siihen, mitä niissä sanotaan.

Syntymekanismi on siis perustarpeiden laiminlyönti. Kannattaa kiinnittää huomiota tuohon termiin "perustarpeet", sillä se koostuu selkeistä osa-alueista, joitten avulla on helppo lähteä jäsentämään, mitä asioiden fiksaaminen tarvii. Eläintaito Ellun mukaan niihin kuuluu:
1) ravitsemus: laadukas ja lajinomainen ruokavalio sekä raikas vesi
2) lepo: 12-16 tuntia unta päivässä
3) lauma ja läheisyys: yhteenkuuluvuuden tunne omien ihmisten ja eläinten kanssa
4) sosiaalisuus: mahdollisuus tavata ja tutustua toisiin koiriin
5) liikunta: sopiva määrä liikuntaa rotuun, ikään ja terveydentilaan nähden
6) virikkeet: mahdollisuus aivotyöskentelyyn

Nyt mä näen ihan selkeästi, mitkä kohdat on ok ja mitkä aiheuttaneet nykytilanteen. Ravinnosta mä oon ollut aina tosi tarkka. Sen jälkeen kun mun kissa (Tasha) meni elämäntapasairaudelle, en oo syöttänyt kellekään näistä markettiruokaa kuin hätätapauksessa. Iiri nyt vielä on allergikko, joten se asettaa omat rajoitteensa. Lepokin on ok, Lauma myös. Sen sijaan kohdat 4-6 on jääneet meidän elämässä altavastaajiksi. Virikkeellistäminen on ollut tosi epäsäännöllistä. Liikuntaa oon alkanut lisäämään vasta viime kuukausina. Toisia koiria me tavattiin aikaisemmin harvakseltaan. Aikaisemmin oli vaan Nekku pohjoisessa sen neljä kertaa vuodessa, sitten tuli metsälenkit omien kavereiden koirien kanssa muutaman kuukauden välein ja nyt Iiri saa painia kaverikoiran kanssa pari kertaa viikossa. Pitää olla tarkkana senkin kanssa, ettei ainakaan yhtään enempää, liika on liikaa varsinkin nyt.

Eli mulla on siis kolme perustarpeiden osa-aluetta, joita työstää. Tavoite on se, että kun systemaattisesti kiinnitän huomiota näihin osa-alueisiin ja rutiininmuodostukseen hyvällä ja säännöllisellä tavalla, stressi alkaa laueta. Tämä ei oo viikon eikä kahden projekti, vaan epäilemättä tätä täytyy jollain tasolla työstää vielä monia vuosia. Iiristä ei ehkä koskaan tuu sitä koiraa, joka se ois ilman tätä kaikkea. Mä kuitenkin tiedän, että se on vahvahermoinen ja että kun sille antaa tarpeeksi mahdollisuuksia kehittää niitä hermoja, siitä tulee vielä oikein hyvä.

Iiri auttoi mua korjaamaan mun psyyken, nyt mun on aika tehdä vastapalvelus.