Teen nyt pienen ystävänpäiväspessun, joka ei nyt suoranaisesti liity niihin blogin aiheisiin, jotka oon ilmoittanut, mutta jonka haluan saattaa yleiseen tietoisuuteen.
Oon työskennellyt baarimikkona. Työskentelen säännöllisen harvakseltaan, kaikkein eniten kesäisin. Lesbona on toisinaan kauhean vaikeaa olla töissä pienen kaupungin lähipubissa, koska joka toinen mies, ehkä jopa kaksi kolmesta, koittaa iskeä sut. Etkä edes voi jokaiselle sanoa erikseen että kuule, nyt ei kiinnosta. Seksuaalinen suuntautuminen sivuun, vielä enemmän häiritsee, että valtaosa miehistä tuppaa olettamaan, että kauneus on naisessa kaikkein tavoiteltavinta.
Mun itsetunto on kohdillaan. Tiedän, että isken miehiseen silmään. Oon kuullut sen tarpeeksi monta kertaa ja toisinaan niin tahallisen hevonperseen näköisenä, että viesti on mennyt perille. Mun ulkonäkö on ihan jees. Naisista suurimmalla osalla ulkonäkö on vähintäänkin ihan jees. Siinä on taas yksi vääryys: ne ei tiedä sitä. Kansallinen itsetunto on yleisesti ottaen niin huono, että katsellaan vaan niitä photoshopattuja Doutzen Kroesin kuvia ja ajatellaan, että siltä kuuluisi oikeasti näyttää. Höpsis. Upea mimmi, ei siinä, mutta niin on ihan tavalliset ihmisetkin ihan tavallisessa katukuvassa.
Miten tämä liittyy siihen miehiseen huomioon? No siten, että kun mies alkaa kehua, nainen imee niitä kehuja kuin kuiva kasvi vettä, jos itsetunto ei ole kohdillaan. Ja jos jää koukkuun johonkin mieheen vain sen takia, että näyttää sen silmissä kauniilta, se ei ole mikään hyvä lähtökohta parisuhteelle. Kauniiksi kehumalla kyllä saa joissain tapauksissa naisen, mutta se ei ole mikään tae siitä, että pystyy pitämäänkin sen naisen. Loppujen lopuksi kauneus on sangen sekundäärinen ominaisuus.
Mua on ärsyttänyt siellä tiskin takana se, että ihan sama, vaikka ne miehet tuntee mut pitkältä ajalta, ne ei tiedä musta mitään. Niillä ei päivän päätteeksikään oo mitään muuta sanottavaa kuin se, että oon kaunis ja että mulla on hyvä ääni. Vaikka ne ois ihan tosimielellä kuolanneet mua kuukausia, ne ei oo koskaan kysyneet mitään mun elämästä tai haaveista. Ne ei tiedä, että oon ollut kasvissyöjä ihan jumalattoman kauan. Ne ei tiedä, että jos mulle annettais se "minä tai eläimet"-ultimatum, näyttäisin ovea ihan silmää räpäyttämättä. Ne tietää, että näyttäisin nätiltä keittiössä tai kun päkistäisin niille pentuja. Ne ei tiedä, ettei mulla oo aikomustakaan päkistää pentuja yhtään kellekään. Ne vain olettaa, että menen johonkin kuvitteellisen ihannevaimon muottiin ja jos en menekään, se on vaan, koska naiset on niin vaikeita.
Mun ohje kaikille miehille on siis tämä: Ymmärtäkää, että nainen koostuu muustakin kuin siitä, miltä se pintapuolin näyttää. Nainen on muutakin kuin kaunis. Kysykää, seuraako se jotain urheilua. Kysykää, mitä se on tehnyt sinä päivänä. Kysykää, mitä se söi aamupalaksi. (esim mun aamupala, gluteeniton mysli ja soijamaito, kertoo musta jo melkoisesti) Kehitelkää juttua.
Jos mun pitäis valita asiakkaistani joku mies, tietäisin heti, kuka se ois. Ja se ei oo koskaan kehunut mua kauniiksi tai mitään. Oon vaan keskustellut sen kanssa. Fiksu mies tietää, että naisen ulkokuoren takana on kokonainen persoonallisuuden organismi, joka joko sopii tai ei sovi sille. Onneton puoliso ei ole huono. Saatatte vain olla yhdessä täysin vääristä perusteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti