Onpas ollut kerrassaan pitkä päivitystauko. Pistäydyin tässä välissä tuolla Ison-Britannian saarivaltiossa vieraillessani Edinburghissa viikon verran. Reissu oli huikea, mutta siitä myöhemmin.
Pääasiahan nyt on, että Pippi on saanut seitsemän kaunista koiralasta! Pennut syntyivät lähes kuukausi sitten (paha paha laiska päivittäjä), 16.5. Narttuja Pippi teki viisi, uroksia niin ikään loput kaksi. Siellä minun vauva nyt kasvaa äitinsä tissillä. :) Käväisin tekemässä ensivilkaisun lapsosiin toissapäivänä, ja olihan siinä kaikenlaista tassunkuluttajaa varttumassa. Ketään en ole vielä erityisesti varannut, mutta paljastetaan nyt sen verran, että eräs pentu on nyt harkinnassa. Ne on kuitenkin nähtävä useampaan otteeseen ja mielellään kunnolla toiminnassa (nyt vetelivät hyvin paljon hirsiä) ennen kuin voi isoja olettamuksia niiden luonteista tehdä. Ehkäpä pistäydyn lasten luona taas viikonloppuna.
Nekku on myös kasvanut hyvin. Painoa löytyy jo kokonaiset viisi kiloa ja korkeutta 31,5 cm (3 kk). Hiukan pistää miettimään, tuleeko tytöstä liian suuri näyttelysheltiksi, jos se kasvaa vielä seitsemän kuukautta eikä korkeutta kestä maksimissaan tulla kuin kahdeksan senttiä. En oikein tiedä, miten se koirilla menee - tuntuu, että monesti kookkaat pennut ovat kookkaita aikuisia. Toisaalta ihmisten suhteen käy usein niin, että mitä nuorempana kasvupyrähdyksensä saa, sitä lyhyemmäksi jää. Itsekin olin kuudenteen luokkaan asti luokkani pisimpiä, nykyään olen hädin tuskin 160 senttiä. Toivossa on hyvä elää.
Nekku on todella omapäinen nuori neiti. Rajoja on koeteltava jatkuvasti. Sen yksi suuri ongelma on käsien pureskelu. Pirinäpäälle sattuessaan sitä saa kieltää järjestelmällisesti sarjoissa. Koirien kanssa on kyllä hauska vetää sormikoukkua, mutta sellaisen koiran, joka oikeasti käy käsiin kiinni, ei liene paras opetella tällaisia harrasteita ennen kuin se pureksimisominaisuus on hoidettu pois.
Rantavahdin pentueessa oli pentu, joka oli suhteeni varsin utelias. Sen työ-/lempinimi on Justiina, joka kertonee sen luonteesta paljon. Hauska pentu, ei sinällään, ja luonnoltaan Nekun kaltainen. En kuitenkaan ottaisi Nekun tiiviiksi seuralaiseksi toista jääräpäätä, liian konfliktialtista. Tietty jos pentu tekee ehdottoman vaikutuksen, voin harkita sen ottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti