Kameran unohdin sujuvasti matkasta! Otin kuitenkin jokusen räpsyn kännykkäkameralla. Vihdoin sain lapsosista kuvaa ulkosalla. Niille on rakennettu pihalle iso aitaus kompostikehikosta ja kanaverkon tapaisesta. Siellä ne saavat leikkiä ja piileskellä kasvien ja pensaiden alla ja opetella sisäsiisteyden alkeita.
Pippi-aiheiset kuvat ovat tällä kertaa melko imettämispainotteisia. Tässäkin kaunis punatukka ruokkii lapsiaan istualtaan. En saa kyllikseni tuon koiran ihailemisesta, on se vain niin kaunis ja älykäs. Toivottavasti sen tytär perisi edes puolet äitinsä hyvistä piirteistä.
Punapantainen kyllä on jo sipannut.
Toinen imetyskuva, pikkutyttö ja pojat (musta- ja sinipanta). Tyttö ei pidä pantaansa, sillä toiset pennut retuuttavat sitä siitä.
Sympaattinen mamma raparperipensaassa.
Raparperin alla tykkää olla myös valkopantainen tyttö.
Pikkutyttökin löysi käsilaukkuni tekonahkaisen miellyttävyyden.
Hoksasin edellisestä kuvasatsista, että olin ihan hyvin saanut kuvattua kaikki pennut, sinipantaista poikaa lukuunottamatta. Kuvatessa tulee aina vähän suosittua jotakuta, joka sattuu parhaisiin kuvausasentoihin. Viimeksi niihin sattuivat Justiina (iso pinkkipanta) ja mustapantapoika, tällä kertaa on tullut kuvattua selvästi enemmän pikkutyttöä.
Selailin tänään Qojotes-kennelin blogin pentuekuvia. Kestilän Sari on erittäin aktiivinen valokuvaaja, mitä saan kiittää hyvästä katsauksesta belginpenskan kehityksen kasvuvaiheisiin. Kätevästi näkee pennun kasvun hooponnäköisestä karhunpojasta virtaviivaiseksi tummaturvaksi. Toivottavasti itselläkin tulisi oltua yhtä aktiivinen kuvaaja. Ihan hyvin tuo on tähän mennessä sujunut, saa nähdä, miten käy, kun koiranomistajuus muuttuu arjeksi. Ei tule liian paljon noita kissoja tai kaniakaan kuvattua. Nekusta noita vielä räpsii, vaikka niitä ei tähän olekaan tullut liikoja laitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti