Hoksasin, että Googlen kuvahaussa saattaa tulla hyvin paljon blogini kuvia, joten tästä eteenpäin signeeraan ne. Pääsin tiiraamaan blogini ulkoasua vihdoin pöytäkoneelta, enkä ole kauhean tyytyväinen. Tämän läppärin resoluutiolla tuo taustakuva täyttää pystysuunnassa koko näytön, mutta ei pöytäkoneella. Paljon säätöä tiedossa.
Mutta kuvakimara lähtee tästä.
Täältä me tullaan! Penikat ulkoaitauksessaan, etummaisena sijoitusnarttu Jippi eli Rantavahdin Jippikayjei. Jipin korvat ovat jo lähteneet nousemaan, mikä tekee sen tunnistamisen helpommaksi. Jippi on käynyt Iirin kanssa hyvin samankokoiseksi (nyt 100 grammaa alkuperäistä pikkulikkaa kevyempi!), joten kauempaa kakaroiden erottaminen toisistaan on käynyt vaikeaksi. Jipin takana valkopanta Jeskamandeera, jonka nimi kyllä käy täysin yksiin pennun luonteen kanssa. "Jeskamandeera, mitä sä taas touhuat?" Keskellä Iiri. Vasemmalla taka-alalla joko Jaska (mustapantapoika) tai vihreä tyttö Juhannusruusu, kokoero Iiriin nähden viittaisi enemmän Jaskaan. Iirin oikealla puolella Jalo (sinipantapoika) ja Justiina, en osaa sanoa, kumpi on kumpi.
Tässä on hyvä rauhoittaa kutisevia ikeniään. Setin alimmainen on Iiri, kahta muuta en äkkiseltään tunnista. 
Nämä lapset on kuitenkin helppo tunnistaa: Jaska Jokunen ja Iiripiiri.
"Äiti, äiti!" Ränttätäntät rynnistävät maitobaaritungokseen, kun Pippi ilmaantuu näköpiiriin. Iiri vasemmalla, kun taas kasassa vaikuttaisi olevan Jaska, Jalo ja Justiina. Taitaa siellä neljäskin olla.
Sitkeästi se vaan jaksaa mamma imettää, vaikka kohta pentumassa nostaa belgiäidin ilmaan.
Ryhmä rämä. Vasemmalla Jalo, oikealla Iiri, Iirin vieressä Jaska, siitä yläviistossa Jippi, keskellä Justiina ja Jalon yläpuolella taitaa olla viherpanta-Juhannusruusu.
Pentuin valtakunta. Sisäaitauksessa virikettä piisaa ja sekamelska on sen mukainen. Pysyypähän ainakin mielenkiinto poissa keittiönkalusteista. Oikealla lienee Jaska, sen vieressä Jalo, kahdesta muusta en uskalla arvata mitään. Kutakuinkin samanväriset ja samankokoiset tytöt voisivat kuitenkin viitata Iiriin ja Jippiin.
Ja paras pala viimeiseksi, pikkutyttöni kaunotar. Onnistui niin hyvin, että voisin harkita tämän tekemistä/teetättämistä tauluksi.
Loppukaneetiksi vielä, että Nekun holtiton kasvaminen vaikuttaa helpottaneen. Nyt kuudentoista viikon iässä se oli mitattaessa ja punnittaessa 34 cm ja 6,1 kg. Hämmentävää, että Hista painoi kuollessaan 6,2 kg. Hista oli aivan liian laiha. Sitä ei viime vuosinaan enää mitattukaan, mikä minua nyt hiukan kismittää. Nuorena tehdyssä mittauksessa se kuitenkin muistaakseni oli noin 37 cm.
Nekusta sain myös hienon kuvan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti