Askel askeesiin

Nyt meni blogi kyllä aika kammon askeettiseksi, mutta kaikki liittyy uuteen layoutiin. Tähän tulee uusi taustakuva, jossa on myös uusi pentu mukana, mutta koska en ole vielä vahvistanut kauppaa ja juuri tätä pentua, en vielä liitä sitä tähän.
Tekstipalsta meni aikamoisen kapeaksi. Saa nähdä, säädänkö tuota vielä. Kuvien ja kuvatekstien suhteen ainakin se on turhan kaitainen.

Laitetaan kevennykseksi yksi kollaasi Nekusta. Kumpikin on näpätty kännykkäkameralla, ja tuo koira on sellainen pirisijä, että siitä on mahdotonta saada kännykällä oikein hyvää ja "punasilmätöntä" kuvaa.

Eli vasemmalla on Nekku nyt, 15-viikkoisena ja oikealla 8-viikkoisena. Kovaa muutosta on tapahtunut ainakin rakenteen suhteen. Oikeassa kuvassa Nekku on vielä kunnolla pentumainen, pyöreä tollisko, uudemmassa se on jo melkoinen koipeliini.

Tietääkö kukaan muuten niitä sheltin virallisia kokostandardeja? En löytänyt shelttien jalostusvaatimus- tai -toivomuslistalta kohtaa, jonka mukaan sheltin säkäkorkeuden pitäisi sijoittua tietylle skaalalle. Sen puolesta Nekun mahdollisilla pennuilla olisi siis toivoa päästä rekisteriin. Itse tietenkin tykkäisin näyttelyiden puolesta edes siitä H-arvostelusta, jolla Nekku voisi saada valionarvon. Tuo on mielestäni yksi iso epäkohta; miten ulkonäkö liittyy siihen, onko koira liikuntaharrastuksensa huippu? Tietty valionarvolla myydään pentuja ja se hyväksi havaittu yhtenä kriteerinä kertoo, että valiokoira on myös ulkonäöllisesti käypä. Mutta tuo valionarvo on se korkein tunnustus (tietty mestaruuksien lisäksi), mitä harrastaja voi koiralleen saada, ja jollain tasolla on aika laimeata viedä innokkaan harrastajan toiveet tästä tittelistä ihan vain sen takia, että koira ei tyydytä ulkomuototuomaria.

Mutta tässä tällainen pikainen leukojenavaus, palataan astialle.