Tosiaan, belginpennut ovat nyt rapiat neljä viikkoa ja tasan kuukauden vanhoja. Meno oli vilkastunut kovasti viime näkemästä, ja pennuissa oli enemmän luonteita erotettavissa. Sen aikaisemmin mainitsemani pennun rinnalle nousi toinen potentiaalinen ehdokas, ja aika hyvin, sillä nämä kaksi lapsukaista ovat myös Blomsterien omassa harkinnassa sijoitusnartuksi. Minullehan pentu tulee siis ikiomaksi, vaikka jossain vaiheessa taisin mainita pitäväni sijoitusta mahdollisena. Sijoituskoti löytyi sitten muualta. :) Mutta tosiaan, samoja pentuja tässä harkitaan. Aika näyttää, kumpi "jää" minulle vai jääkö kumpikaan. Voihan se olla, että seuraavalla kerralla sieltä nousee taas uusi ehdokas.
Viikonloppuna on teoreettinen mahdollisuus tavata pentujen isä Hugo. Pojan isäntäväki tulee Tornioon kyläilemään ja tapaamaan pentuja, ja he ehkä ottavat isäpapan mukaansa. Lähden kyllä ehdottomasti tapaamaan heitä, jos Hugo tänne päätyy.
Mutta tässä muutama kuva! Kuvasin kyllä jokaisen, mutta eloisat pennuthan ovat vaikeita kuvattavia, ja siksi toisekseen monissa hyvissä kuvissa pennun pantaa ei näy lainkaan, joten en osaa kaikista sanoa, mikä pentu kuvassa on. Valitsin siis vain kuvina parhaat keskittymättä siihen, tulevatko kaikki pennut kuviin.
Tässä on pentueen päällepäsmäri Justiina (pinkki tassupanta). Justiinaa väsyttää. Todella sosiaalinen tyttö. Taisin mainitakin Justiinasta viimeksi, että voisin harkita muuten, mutta Nekun kanssa en mielelläni toista jääräpäätä laittaisi.
Torkkutuvassa keittiökaapiston alla kolme belginlasta. Oikeanpuolimmainen on vaalea poika (musta panta), pikku kiusanhenki olemassaan, keskimmäinen ensimmäisenä syntynyt tyttö (punainen panta, kuten näkyy), vasemmalla taitaa olla rauhallinen tyttö (vihreä panta). Toisena vaihtoehtona vaaleapantainen tyttö, sekin vähän kiusaavainen luonteeltaan.
"Mitä sä sisko teet?"
Justiina (pinkki panta) tappaa käsilaukkuani, sisaruksia ihmetyttää (vas. punapantatyttö, oik. viherpantatyttö).
"Eiku oota... Mulla on tosi hyvä juttu! Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen..."
(mustapantapoika)
"Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voooooooi... Osaanko mää sun mielestä laulaa?"
(mustapantapoika, valkopantatyttö)
"Ai mitä? Minäkö? Emmä sun lelua ottanu..."
(punapantatyttö)
Varmaan tässä parin viikon aikana tiedetään, mikä se niistä loppujen lopuksi on. Kovaa kyytiähän tuo luovutus lähenee. Kauhean nopeasti tässä on aika mennyt muutenkin. Vastahan sitä oltiin nähty Pippi ensimmäisen kerran ja odotettiin sen juoksun alkamista kuin kuuta nousevaa, ja nyt pennut ovat jo kuukauden vanhoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti