Vilkuilin tässä edelliset blogikirjoitukseni läpi ja huomasin, että olen ottanut tavakseni jonkinlaisen teemakirjoituksen - yksi teema per merkintä. Vielä toistaiseksi löytyy paljon teemoja, joihin ottaa kantaa, mutta kohta tarvitsen oikeasti sen koiran, jonka edistymisestä/kasvamisesta/edesottamuksista ryhtyä rupattelemaan. Tai sitten rupattelen kissoistani tai kanistani. Toisaalta en tiedä, tarvitseeko tässä sen kummemmin pohdiskella, mistä aiheesta kirjoittaa, sen kun vain kirjoittaa menemään. Niin kuin tähänkin asti.
No, huomasin, etten ole kuin sivunnut eläinsuojeluaihetta. Sehän on valtavan hedelmällinen aihe, johon jokaisella löytyy mielipide, yllättävän monella suorastaan jyrkkä sellainen. Enkä kiellä, etteikö se itsellänikin saisi sappea kiehumaan aina silloin tällöin.
On keskusteltu, pitäisikö eläinsuojelulainsäädäntöä tiukentaa. Tuntuu olevan yleinen mielipide kansan, etenkin lemmikinomistajien parissa, että se on tällä hetkellä aivan liian löysää. Näinhän se on. Laissa lukee, että eläinsuojelurikoksesta saa korkeintaan kaksi vuotta vankeutta, mutta käytännössähän näin pitkää vankeusrangaistusta on suorastaan mahdoton saada. Rikoksenuusijat; pentutehtailijat yms. on vaikea saattaa edesvastuuseen teoistaan, sillä he livahtavat poliisin käsistä juuri ennen kiinniottoa ja vaihtavat nimeä ja paikkakuntaa. Rikollinen saa ehkä sakkoa ja eläintenpitokiellon, jota ei pystytä valvomaan.
Tosi on, että varmimmin pentutehtailun saa kuriin kieltäytymästä tehtailijan tarjouksilta. Tässä mielessä siis ihmiset ovat itse syypäitä näiden rikollisten olemassaoloon, sillä he usein perustavat toimintansa sille, että saavat elantonsa myymällä eläimiä eteenpäin. Jos kysyntä loppuu, tarjontakin hiipuu vähän kerrassaan. Tosiasiassahan meillä on valitettavan paljon ihmisiä, jotka eivät itse asiassa välitä, minkälaisista oloista eläimen hakevat. Eikä siihen tarvitse edes olla erityisen välinpitämätön sielu, tietämätön ehkä.
Itse en mitenkään suunnattomalla ylpeydellä ole puhunut vanhemman kissani hankinnasta, mutta tässä kirjoituksessa voin ottaa itseni varoittavana esimerkkinä. Muutin Ouluun syksyllä 2004, kuudentoista vuoden herkässä iässä, ja halusin huokean lemmikin, kissan, seurakseni uudelle paikkakunnalle. Katselin muutamia ilmoituksia ennen yhteydenottoja, mutta kerran Citymarketissa käydessäni huomasin yhden pentuilmoituksen, johon myös otin yhteyttä. Pennut olivat tietenkin ilmaisia, ja ne sai hakea Haukiputaalta. Tuo ilmaisuus ei ihan sovi pentutehtailijan profiiliin, mutta tavallaan se sitä oli. Pentue oli nartun toinen sinä vuonna, ja mennessäni katsomaan pentuja, kymmenkunnasta oli jäljellä enää kaksi. Tätä häpeän tarinassa eniten, mutta katsomaan mennessäni tiedostin, että pennut olivat äärimmäisen nuoria, viisi-kuusiviikkoisia. Kissanpentujen oikea luovutusikähän on noin kaksitoista viikkoa. Nämä raasut olivat tuskin puolta tuosta iästä, juuri emon nisästä vierottuneita ressukoita. Ymmärtämättömyyksissäni otin yhden pennun mukaan. En voi puolustella sitä kuin juuri sillä, nuoruuden ymmärtämättömyydellä. Tashaa en vaihtaisi mistään hinnasta pois, mutta suosittelen sydämestäni jokaista miettimään ennen kuin ottaa todella nuoren pennun.
Lilli ei ollut aivan yhtä pieni meille tullessaan, joskaan sekään ei ihan täyttänyt tuota kahtatoista viikkoa luovutushetkellään. Sen hain paikasta, jossa nuori tyttö kaupitteli kissanpentuja. Tällä kertaa niistä oli nimelliskorvaus, mikä oli sinällään ihan hyvä. Joka tapauksessa kaava oli sama kuin yhdessä aiemmassa kirjoituksessani - mene katsomaan, ota mukaan. Jos haluat käydä katsomassa useampaan kertaan, varaudu siihen, että emon omistaja on antanut suosikkisi jo pois. Sinun ei anneta rauhassa tutustua pentueeseen. Lillin mukana meille tuli sitten korvapunkki. Kyllä se kismitti. Ja sen jälkeen en ole halunnut ottaa enää maatiaisia. Rotukissojen, kuten -koirienkin, tapauksessa kasvattaja haluaa nähdä kiinnostuneisuutesi ja sitoumuksesi eläimeen ennen kuin haluaa myydä sinulle pentueesta jonkun. Ja sinä haluat saada rahoillesi vastinetta, tietää, mistä maksat. Rotukasvattajan ja pennunottajan välille on synnyttävä jonkinasteinen luottamus, sillä raha on niin suuri. Jos kasvattaja haluaa karsia kaikki välinpitämättömät ja puolihuolimattomat ostajaehdokkaat, hän vain määrittää hinnan niin korkeaksi, että ostajan on pakko harkita tekoaan (joskin osa hinnasta tietenkin sisältyy kulujen kattamiseen). Jos sinä et pidä kuulemastasi tai näkemästäsi, et maksa sitä hintaa.
No, se meni lievästi aiheen vierestä, vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että harkitsematon pennutus ja esim. ulkokissan leikkaamatta jättäminen on vähintään eläimen heitteillejättöön verrattavissa oleva asia. Emo stressaantuu tiheistä synnytyksistä ja tuottaa jatkuvasti jälkeläisiä, jotka yleensä ilman suurempaa harkintaa luovutetaan ensimmäisiin vastaanottaviin koteihin. Jos se ei ole eläinrääkkäykselle altistamista, en tiedä, mikä sitten. Maatiaiskissojen ja x-rotuisten koirien pennuttamista vastaan minulla ei ole mitään, kyse on enemmänkin näiden omistajien yleisestä harkinnan puutteesta, mitä tulee pentujen luovuttamiseen. Jos pennut myydään käyvällä nimelliskorvauksella ja omistaja/kasvattaja älyää vaatia ostajaehdokkaita käymään katsomassa pentuja useampaan otteeseen ennen luovutusta sekä jututtaa näitä, ei sekarotuisten kasvattaminen ole sen paheksuttavampaa kuin puhdasrotuisten.
Heh, tämä teksti meni aika pennutuspainotteiseksi eläinsuojelukirjoitukseksi, mutta koen, että se asia ei ole saanut tarpeeksi huomiota näiden mediassa olleiden yksittäistapausten rinnalla. Tietenkin jokainen eläimen pahoinpitely on äärimmäisen valitettavaa ja kaikkia rangaistuksia tulisi koventaa, mutta vastuullisella pennuttamisella voitaisiin ehkäistä paljon inhottavia ja julmia eläinrääkkäysuutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti