Kai se on pakko tunnustaa, että olisi pirun kiva hakea oma kennelnimi ja ryhtyä kasvattamaan näitä hännänheiluttajia. Eipä tuo liene koskaan mikään salaisuus ollut, että pennuttaminen on kiinnostanut kaikilla omistamillani eläimillä siitä lähtien kun niitä on pitänyt. Millekään muulle lajille ei tosin ole uhrannut niin paljon ajatuksia kuin koirille. Jännän koukuttavia tyyppejä.
Kissoista tiedän sen verran, että seuraava kissani tulee olemaan kasvattajalta hankittu rotukissa. En huoli enää yhtäkään pentua sellaiselta "kasvattajalta", joka on työntämässä lasta saman tien mukaan, kun on ovesta sisään päässyt. Pientä ajatusleikkiä olen harrastanut noiden kissojeni pennuttamisen puolesta. Mutta se, joka on joskus leikkaamattoman narttukissan omistanut, tietänee, miten sietämättömiä noista otuksista tulee kiimassa. Kissojen kiima-ajatkaan eivät noudata samoja lainalaisuuksia kuin koirien; kissa saattaa saada juoksun muutaman viikon välein. Viis siitä, että vanhempi kissani Natasha on upea kaunotar, jollaisia soisi maailmaan enemmänkin, sen volinan kuuntelemiseen ei riittänyt edes meikäläisen pitkänsorttinen pinna. Tuo nuorempikin, Lilli, olisi luonteensa puolesta ollut todella oiva kissa jatkamaan sukuaan, mutta sekin sattui onnettomasti olemaan niitä katteja, jotka muuttuvat hermojaraastaviksi, takamustaan säälittävästi tyrkyttäviksi mourukoneiksi kuukauden välein. Lapsentekovehkeet saivat lähteä siltäkin. Kissakasvattajaksi minusta ei siis varsinaisesti ole.
Sen sijaan koiran pennuttamisesta olen haaveillut pienestä asti. Erityisen tavoitteellisia haaveita ne eivät ole olleet, enemmänkin sitä ajatusleikkiä kennelnimistä ja virallisista nimistä. Urosta tuolle Hista-sheltille ei koskaan vakavissaan katseltu. Belgikenneliä olen mietiskellyt ja puntaroinut eri värimuunnoksia. Toki noita pitäisi tuntea paljon paremmin, että niistä voisi oikeasti jotain sanoakin. Ulkonäön puolesta minua miellyttää joka muunnos, laekenoisia voisi kasvattaa ihan jo periaatteesta. Koirien etsiminen ulkomailta ei minua hirvitä, itse asiassa se on kannatettava mahdollisuus, kuten varmaan useimmista muistakin kasvattajista. Eivät käy nämä geeniainekset suppeiksi. Suomessa varmaan jokainen laku on toisilleen sukua. Ehkä ei, mutta kasvattajien vähäisestä määrästä voisi näin hiukan päätellä.
Miten muuten sen kennelnimen rekisteröinnin kanssa on, jos rekisteröit sen ensi alkuun vaikka vain esim. tervuille? Voiko siihen myöhemmin lisätä muunnoksia, vai onko niitä varten haettava uusi kennelnimi? Luultavasti saan vastauksen nopeammin jostain netistä kaivamalla, mutta ne Kennelliiton sääntöartikkelit ovat pitkiä ja kapulakielisiä eikä niistä saa selkoa kuin harvoin, jos sattuu sellaisenlukutuulella olemaan. Tuntuisi nimittäin aika kunnianhimoiselta vuosien projektilta tuottaa pentue jokaiseen muunnokseen, useista pentueista puhumattakaan. Olisiko järkeä rekisteröidä kennelnimi kaikille muunnoksille, jos lähtökohtaisesti olisi kiinnostunut niiden kaikkien kasvattamisesta, mutta suunnitelman toteuttaminen kokonaisuudessaan kestäisi ainakin kymmenen vuotta?
Hmm, piti ryhtyä tarkistamaan asia ja kyllähän tuosta rivien välistä tulkitsemalla saa sellaisen kuvan, että rotujen puolesta kennelnimisäännökset joustavat, sillä yhdellä ihmisellä voi olla vain yksi kennelnimi. Tämä siis ei mahdollista uuden nimen rekisteröimistä, jos päättää pennuttaa muita rotuja tai muunnoksia. Ehkä tämä oli asia, joka on itsestäänselvyys suurimmalle osalle, kun en järkevästi löytänyt asiaan vastausta tuolta Kennelliiton sivuilta.
No, jää nähtäväksi ajan mukaan, innostunko koiria pennuttamaan ja mitä rotua/muunnosta nuo loppujen lopuksi sitten ovat. Ensin lienee parasta kasvattaa tulokas täysipäiseksi koiraksi ja tutustua kaikenlaisiin muihinkin belgeihin ennen kuin lähtee tällaisia asioita pyörittelemään pitemmälle. Jäitä hattuun vain, vaikka kuinka kaiken maailman kennelnimet Diipadaapasta Dirlandaan päässä pyörivätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti