Hiljaa alkaa arki asettua uomilleen. Tashan poissaolo on edelleen ilmeinen, mutta jollain lailla on täytynyt hyväksyä, että harmaavarpuseni on lähtenyt. Olen koettanut lukea osuuttani siihen mahdollisimman objektiivisesti ja tullut siihen tulokseen, etten ole Tashan kuolemasta yksinään vastuussa. Kissa sai kuitenkin insuliinia päivittäin. Verensokerimittaukset myös paljastivat, että Tashan glukoosiarvot heilahtelivat hyvin voimakkaasti - esim. viikko sitten tiistaina mittasin aamuarvona ennen piikkiä 16 ja risat, kun taas illalla päivystyksessä lukemat näyttivät 26,5. Tashan diabetes oli siis hyvin epävakaa. Niin ikään epävakaa hoitoni saattoi ehkä nopeuttaa taudin kehittymistä finaaliinsa, muttei ole sanottua, etteikö Tashan elämä olisi tullut olemaan äärimmäistä heilahtelua puolelta toiselle myös minuutintarkalla hoidolla. Se olisi ehkä vain pitkittänyt hankalan taudin sairastamista ja stressannut Tashan elämää paljon pitempään.
Lilli on jollain tapaa astunut nyt esiin Tashan varjosta. Syksyllä harmittelin hiukan, kun huomioni pyöri lähinnä varttuvan Iirin ja sairastavan Tashan ympärillä. Lilli on kuitenkin ollut aina kissa, joka hakee itse huomionsa, jos ei muuten sitä saa. Silti se on jotenkin aina ollut se kakkoskissa, Tashaa pienempi, hölmömpi, pieniturkkisempi, vaatimattomampi. Se on saanut syödä sitä, mitä Tashan mukaan on ostettu. Hyvä kissa siis - todella sopeutuvainen, helppohoitoinen ja kilttikin. Se ei ärhentele muuten kuin koirille, niillekin ehkä vähenevästi. Aion jatkossa panostaa enemmän Lillin hoitoon. Se ei ainakaan saa kärsiä Tashan kohtaloa. Jos jollain tavalla voin sitä ennaltaehkäistä, niin jätän ainakin markettiruuat ostamatta.
Minusta tuntuu, että Iiri on jäämässä kamalan pieneksi. Siskoilta ja veljiltä mitataan kiloja enemmän painoa kuin siltä. Iiri painaa nyt 11,4 kg, kun taas seuraava sisko (josta olen kuullut ja joka on aina ollut aika tasainen Iirin kanssa), painaa 12,5 kg. Veli painaa komeat 15,5 kg. Ruuanvaihto-operaatio on jo aloitettu, viime perjantaina Iiri alkoi saada ruokansa seassa Best in showia. Tällä hetkellä suhde on noin 50/50. Tahti on aika nopea, mutta vatsa vaikuttaa pysyneen muutoksessa mukana. Itse asiassa huomasin Tornion-matkaa varten ruokaa ottaessani, että penturuokaa on varsin vähän - kiire siis tuli. Tarkoitus olisi hivuttaa suhde 20/80:een, mikä tarkoittaisi Iirin tapauksessa puolta desiä Canamia, kahta BIS:iä. Sitä pystyisin ylläpitämään jonkun aikaa.
On varmistunut, että muutan Oulusta. Tällä hetkellä on asunto kiikarissa Keminmaassa, nähtäväksi jää, miten sen kanssa käy. Haluaisin vain lähteä Oulusta vähin äänin ja jättää jälkeeni mahdollisimman paljon tavaraa. Kalusteita minulla nyt ei niin kammottavasti olekaan, enimmäkseen pieniä tavaroita - kirjoja, levyjä, vaatteita, käsityötarvikkeita, astioita... Saapa nähdä, miten kuviot sujuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti