Vahtikoira Nekku

Tänään käytiin Nekun kanssa uudessa paikassa. Veljenpoikani täytti eilen kahdeksan, ja tänään hänen ikävuosiaan juhlistettiin asianmukaisilla pirskeillä. Talo oli siis täynnä lapsia ja muita vieraita ihmisiä, ja mikä pahinta, talon kaksi koirahösseliä. Nekku teki oikein olan takaa tuttavuutta kolmivuotiaan labradorinnoutajan kanssa.

Mikä ainakin tuli selväksi, oli shetlanninlammaskoiran paimenominaisuudet. Nekku hädin tuskin päästi labbista äitini luokse, vaan kiersi vartioimassa ja haukkumassa toista kauemmaksi. Ja kyllä siitä tytöstä lähtee ääntä. Nekkuhan kävi viime viikolla myös Blomstereilla haukkumassa heidän kaksi muuta belgiään; Kodan ja Venlan pystyyn. Temperamenttia siis löytyy kotitarpeiksi. Nekun emähän, Lotta, on samanlainen. Vauhtitassulla on huikea määrä keskikokoisia ja isompia koiria; huskyja, samojedeja ja ausseja, mutta tuo pieni sininen koira pitää kuria kaikille eikä salli ryppyilyjä. Taskuraketti näyttää tuostakin vauvasta kasvavan.

Eilen pistäydyin Ruotsin puolella Djurmagazinetissa. Sieltähän Iiri sai itselleen aloitussetin: ruoka- ja juomakulhot ja kaksi lelua.

"Noutokapula" jäänee aikaisin auttamatta liian pieneksi, mutta pitäähän se esitellä lapselle jo hyvissä ajoin. Löysin onneksi vinkuvyötiäisen täältäkin. Kun hoksasin sellaisen Zooplussalla, meinasin revetä liitoksistani: mullemullemullemulle. En kuitenkaan lyönyt Saksan-tilausta sisään vain vyötiäisen takia, ja onneksi. Olisi saattanut vyötiäiselle tulla lisähintaa melko tavalla. Päätin pistää sisään uuden trendin ja ostaa tietoisesti erilaiset kupit juomista ja syömistä varten. :P Todellisuudessa tuo Mason Cashin raitakuppi oli loppunut tuota yhtä lukuunottamatta, jolloin minuutin harkinnan jälkeen päätin yhdistää sen toisen hienon kanssa. En tiedä vielä, kummasta tulee kumpi. Aiemmin raitakuppi oli päätymässä vesikulhoksi, nyt olen sitä mieltä, että se sopii paremmin ruokakupiksi, kun siitä saa paremman otteen kuin toisesta ja sitä nostellaan ainakin aluksi enemmän kuin vesikuppia. Ongelmia ne ovat pienetkin ongelmat. ;)

Alkaisi näyttää siltä, että Iiri tulee maanantaina. Tuo päivä on oikeastaan ainoa, jolloin minulla on aikaa olla sen kanssa koko päivän, kun taas sen jälkeiset ovat työntäyteisiä. Vauva ei kuitenkaan yksin jää missään vaiheessa, pikemminkin ongelmana on se, kuinka sen totuttaa yksinoloon, kun kotona on aina joku. 

Käsittelin nopeasti pari kuvaa Nekun tuttavuudenteosta labbiksen kanssa. Nämä tilanteet ovat aika vaikeita valokuvattavia, koirat syöksähtelevät ja säpsähtelevät suuntaan jos toiseenkin, minkä ehtivät. Varmaan pitäisi mennä jollekin lemmikkivalokuvauskurssille.

 "Arvaa, ootko tulossa... No et!"











"Relaa, kaveri... mustiahan tässä ollaan kumpikin..."