Jännästi se loppui asia heti, kun blogin pentukuumeosio saatiin päätökseen ja ne pentukikkailut muuttuivat osaksi arkipäivää. :) Pitää vähän skarpata, vaikka välillä tuntuu, ettei vuorokauden tunnit riitäkään enää koneella istumiseen. Se on oikeastaan ihan hyvä se!
Rakastun tuohon rotuun päivä päivältä enemmän. Iiri on kuin toisinto Pipistä, rauhallinen ja keskittyvä, vaikka tietysti myös energinen niin kuin pennun kuuluukin. Iirin päikkäreitä ei häiritse minkään valtakunnan paukaus tai ylenmalkainen meteli, joka saisi sheltin hyppimään seinille ja pelkäämään äänen tuottajaa lopun ikäänsä, näin hiukan kärjistäen. Eilen illalla vain huvittuneesti katselin, kuinka Iiri asettui nukkumaan vanhalle rautarikkalapiolle, jota Hista pelkäsi, liekö joskus saanut kaatuvan harjan siitä päällensä. Iirikin onnistui kaatamaan harjan, mutta se ei tuota viilipyttyä häirinnyt vähääkään, ei vaikka harja kosahti terävästi ja kuuluvasti lattiakaakeliin sen vieressä. Eihän se mikään ihme sinällään ole, tyttöhän on kahden pk-kokeita harrastavan, siis laukausvarman, koiran jälkeläinen, mutta kontrasti näihin kahteen shelttiin on huima.
Kovin pitkiä kävelyjä en ole vielä Iirin kanssa ottanut, vaikka tyttö kasvaa ja voimistuu päivä päivältä. Koen ulkonakäyttämisen yleensä ennen kaikkea ulkoiluun ja remmissä olemiseen totuttamiseksi. Tänäkin aamuna heräsin, kun Iiri vinkui ovella ja vaikka näin, että se oli tehnyt hätänsä sisälle ja vinkui luultavasti muista syistä, lähdin käyttämään sitä, jotta se ymmärtäisi ulospääsemisprosessin käynnistyvän tuosta aloitteestaan. En halua lähteä ulos sillä mentaliteetilla, että pennun tulee tehdä sinne tarpeensa, sillä painostukseni heijastuu pentuun ja se hermostuu, mikä taas ei edesauta sen hädäntekoa ulos yhtään. En myöskään ole vetänyt Iiriä ulkona hihnasta ollenkaan, mikä omalla tavallaan hidastaa sen remmioppimista, mutta on mielestäni kauaskantoisempaa. Koiran on oltava valmis jatkamaan matkaa pyydettäessä, ei pakottaessa eli remmistä repiessä. Sitten kun ryhdytään ulkoilemaan vapaana, vallanpitokeino katoaa ja koira saattaa ymmärtää hyödyntää vapauttaan väärällä tavalla.
Mutta tällaisia kuulumisia elukkaluolasta, katsellaan, josko taas innostuisin ottamaan kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti