Olen tässä kartoitellut, minkälaisen ruokavalion räätälöin belginpenskalleni. Vanhempanikin ovat aiheesta aikaisempaa kiinnostuneita. Histahan söi sairautensa toteamiseen asti aika lailla samaa ruokaa, jota kasvattaja oli aikoinaan suositellut. Ei sillä, monet koirat syövät yksipuolisemminkin. Histan kupissa oli aina liotettujen kuivanappuloiden lisäksi raejuustoa, piimää ja jotain lihanpuolta. Jugurtteja ja muita vastaavia ei koskaan koetettu. Vanhempiani kiinnostaa, voiko tuollaisen sairauden välttää joillakin tämäntyyppisillä valinnoilla, ja kiinnostaapa se itseänikin. Netistä lukemani mukaan etenkin ihmisten munuaisten vajaatoiminta on elintasosairauteen verrattavissa olevaa, joka voi aiheutua tyypin 2 diabeteksesta ja korkeasta verenpaineesta. Koirien vastaavalle oli annettu syyksi mm. lääkekuurit ja tulehdukset. Lääkekuurien vaikutus on helppo ymmärtää. Pillerihän on käytännössä katsottuna vieras esine koiran elimistössä, sellainen kylläkin, joka sulaa ja jonka ainesosat suodattuvat munuaisten kautta elimistöön. Tulehdustilat niin ikään rasittavat munuaisia niiden joutuessa käsittelemään bakteerista ainesta virtsattavaksi. Niille ei oikein voi mitään. Monet tulehdukset ilmaantuvat aika sattumanvaraisesti.
Suoliston kuntoon voi kuitenkin vaikuttaa. Jos koira saa syödäkseen sille sopivaa ruokaa, ruuansulatuselimistö toimii hyvin. Antibioottikuuri on usein eläinlääkärin ratkaisu vaikeisiin ripuleihin, ja miksei olisi, pakkohan ripuli on saada talttumaan ennen kuin koira heikentyy liikaa. Ripulien syntysyyt pitäisi kuitenkin pyrkiä välttämään. Tämä väite ei ole uusi, mutta minäkin kohottaisin syyttävän sormeni kuivamuonien huoletonta käyttöä kohden. Ripuli on usein myös stressireaktio, joten kaikki tämäntyyppiset asiat pitäisi pyrkiä eliminoimaan toistuvasti oirehtivan koiran hoidossa. Ihmiset vain nykyään turhan usein pyrkivät lemmikinhoidon helppouteen. Kuivamuonan mittaaminen pussista kuppiin on nopea tapa hoitaa ruokintarutiini. Useimmat kuitenkin tietävät, etteivät einekset ole hyväksi ihmiselle lisäaineisuutensa takia. Entä sitten lemmikille, joka ei lausahda kriittistä sanaansa ruokansa laadusta ja jolle tästä syystä voidaan käyttää toisluokkaisempaa ravintoa?
Jotkut ehkä näkevät, mihin tämä järkeilyni on johtamassa. Kyllä, minä alan kallistua barfiin. Kuivamuonat ovat toki hyviä ja helppoja valmiiksi laskettujen ravintoarvojensa ja vitamiiniensa takia. Näkisin kuitenkin, että vitamiinien ja hivenaineiden laskeminen muuttuu yhtäläiseksi rutiiniksi kuin "pussista kuppiin"-ele, kun sen toistaa tarpeeksi monta kertaa. Elämän helpottaminen on mukavaa, mutta aina kannattaa kysyä itseltään, minkä kustannuksella sen tekee. Kuivamuonat koostuvat liiaksi halvoista hiilihydraateista, viljatuotteista. Onko kukaan koskaan nähnyt villiä koiraeläintä varkaissa viljapellolla? Ei, se ei kuulu niiden ruokavalioon. Ne vetävät hitaampaa tavaraa, kasviksia, sen lihan lisäksi, jota ne onnistuvat saalistamaan.
Minulla on vielä jonkun verran selvitettävää ennen kuin uskallan aloittaa barffauksen. Netin barffiharrastajat eivät näe ongelmaa sen aloittamisessa pennulle. Ainakin aikuisia koiria on suositeltu siirtymään kuivaruokinnasta suoraan barffiin, ehkä ottamalla välipäivän verran paastoa, sillä yhtäaikaisessa barffiruokinnassa ja kuivamuonassa tulee niin paljon energiaa, että se voi aiheuttaa enemmän vatsaongelmia kuin jyrkkä siirtymä. Tätä tietoa en kuitenkaan suoraan soveltaisi pennulle, en ainakaan ilman hyviä perusteita rupeaisi pitämään sitä paastolla.
Tulin mietiskelleeksi tänään, ottaako tämä taas yhden askeleen kohti "takaisin luontoa"-periaatetta ja onko seuraava "trendi" suositella koiranomistajia antamaan lemmikkinsä metsästää ruokansa itse. Toisaalta on erittäin hyvä, että tulee tällaisia tiedostavuuden lisäämiseen pyrkiviä muotiaaltoja. Perusperiaate useimmissa asioissa on noudattaa kultaista keskitietä eikä ryhtyä erityisen fundamentalistiseksi minkään ilmiön suhteen. Jos viulun kieltä virittää liiaksi, se katkeaa, mutta jos sen jättää liian löysäksi, se ei soi. Se hoksattiin jo vuosituhansia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti