No nyt tuli akasta tuottelias. Nämä on juuri näitä aamuyön hetkiä, joina pitäisi olla autuaasti unten mailla, mutta joina ei vaan yksinkertaisesti jouda nukkumaan. On liikaa siistejä asioita, joita täytyy miettiä.
Niin, en ole kuin sivunnut tähän mennessä sitä aloittamaani koirahierojakoulutusta. Opiskelen Weterillä, Oulun Karjasillalla, koulutus kestää vuoden ja johtaa ammattiin. Kokonaisuudessaan sitä ei ole pakko käydä, vaan esim. pari ensimmäistä jaksoa riittää hyvin oman koiran hieromiseen. Koko paketti sisältää osa-alueita lihashieronnasta, kraniosakraalikäsittelystä, refleksologiasta, patologiasta, ruokinnan teoriasta, kasvilääkinnästä, jne. Ja homeopatiasta. Tuo jälkimmäinen minua nyt on mietityttänyt kovasti. Lähdin kurssille varustautuen ekstra-annoksella tervettä maalaisjärkeä, ja kieltämättä minun tekee tuon tuostakin mieli tarkistaa yksi jos toinenkin väite jostain muusta lähteestä.
Olen kasvanut new age -vaiheen yli. Osa kaikesta vaihtoehtolääkinnästä ja sen sellaisesta niputtuu samantyyppiseksi ilmiöksi. Valitettavasti monet hyvinkin ristiriitaiset käsitykset lasketaan samaan kastiin ihan terveen järjen avulla pääteltävien asioiden kanssa. Luin vasta Katiskasta kirja-arvostelun teoksesta, joka on muistaakseni merkitty koulutusmateriaaleihini suositeltavaksi lukemistoksi. Olen samaa mieltä sivustoa ylläpitävän Lehtosen kanssa siitä, kuinka valitettavaa on, että vaihtoehtomuotoina nähtävien tosiasioiden siivellä luikahtaa hyväksyttäväksi ja varteenotettavaksi hoitomuodoksi moni vähän kyseenalaisempi suuntaus. Lehtonen otti esimerkiksi luonnon- tai lajinmukaisen ruokinnan. On selvää, että koira periytyy susista ja susien tapoja seuraamalla voi päätellä paljon koiran luonnosta ja siitä, mikä ravinto sille on lajinmukaisinta. Kummallista sen sijaan on, jos toinen suuntaus kauppaa tämänkaltaisena totuutena ajatusta, että koiralle tulisikin syöttää viljatuotteita (muttei missään nimessä niitä monikansallisia kuivamuonia). Monet menevät tähän halpaan ja ostavat faktan, jonka mukaan koiran ruokavalioon kuuluu niin ikään pasta kuin lihakin.
Tämä kirja-arvostelu ja sen luoma kuva tuosta kirjasta sai minut ottamaan nenälleni entistä skeptisemmät kakkulat ja asentamaan korvilleni paskapuhetta suodattavat kuulolaitteet koirahierontakoulutukseni suhteen. Jos kouluttaja mainitsee tuon kirjan mainiona hakuteoksena aiheeseen, en oikein tiedä, mitä ajatella. Olen siis vähän pattitilanteessa. Uskon, että kasvilääkinnästä on apua niin koirille kuin ihmisillekin. Olen kuullut, että homeopatia auttaa. Kaipaisin koulutukseltani kuitenkin vähän enemmän tieteellisyyttä. Materiaaleissani ei ole edes lähdemerkintöjä. Anatomiaa koskevissa monisteissa ei sinällään ole epäselvyyksiä, sillä ne ovat enimmäkseen suoria kopioita joistain eläinlääketieteellisistä anatomian hakuteoksista. Hierontaotteita koskevat tekstitkin ovat suhteellisen selviä ja ihmisen klassiseen hierontaan verrattavissa olevia. Mutta toivoisin, että lukiessani muita tekstejä esim. koiran alkuperään liittyen, minun ei tarvitsisi kyseenalaistaa lukemaani ihan jatkuvasti. Ne lähdetiedotkin helpottaisivat huomattavasti.
Jos kouluttajani lukisi tätä tekstiä, hän luultavasti ihmettelisi, mitä varten maksan koulutuksesta, jos en usko sen sisältöihin. No, haluaisin kuitenkin osata hieroa aivan puhtaasti teknisenä ja tieteellisenä suorituksena. Tulossa oleva eläinlääkärin luento patologiasta on eittämättömän mielenkiintoinen. Nautin eläimen anatomian ja fysiologian pänttäämisestä ja sanaston opettelusta. Kuten edellä sanoin, uskon tiettyyn pisteeseen asti kasvilääkintään ja tietenkin lajiavastaavaan hoitoon. Toivoisin vain, ettei sitä sekoitettaisi vielä tässä vaiheessa sen "hihhuloinnin" kanssa. Ei sinällään sekoitetakaan, mutta toivoisin, ettei sitä olisi tässä koulutuksessa lainkaan. Se voisi olla täydentävänä osa-alueena. Se hämmentää minua.
Joku voisi sanoa, ettei mitään tulisikaan omaksua kyseenalaistamatta. Mutta on todellakin hämmentävää, jos en tiedä suurinta osaa ajasta, luenko oikeata faktatekstiä vai "new age -hihhulien" vihertävänhuuruisten lasien läpi tarkasteltua tietoa. Koetin kysyä kouluttajaltani siitä, miten hän vastaa homeopatiaa vastaan esitettyihin syytöksiin pseudotieteellisyydestä. Hän vain sanoi, että se on myöhemmin ohjelmassa. Ei tainnut hoksata, etten kaivannut homeopatian määritelmää vaan pikaisen rauhoittelun sen ja muiden epätäsmällisten koulukuntien vaikuttamattomuudesta senhetkisiin opintosisältöihin. En oikein tiedä, olenko oikeassa paikassa.
Vaan tässäpä tällainen yöllinen purkautuminen. Olisi äärimmäisen mukavaa, jos minulla olisi kommentoijia, jotta saisin mielipiteitä tähänkin asiaan, mutta ehkä niiden aika on sitten joskus. Sitten, kun jaksan ruveta huseeraamaan ympäri koirasivustojen vieraskirjoja ja blogeja linkkeineni.
Täydennys 12 tuntia myöhemmin: Mikä tuossa homeopatiassa eniten harmittaa, on täydellisen objektiivisen tiedon puuttuminen. Puolustajat ovat itse homeopaatteja tai hoidon kokeneita. Jälkimmäinen ryhmä voisi ehkä olla luotettava lähde, jos lääkeaineet eivät olisi niin pirullinen aihe käyttäjäkokemuksia ajatellen. Monet lumelääkettä saaneet ovat kokeneet oireidensa parantuvan, koska he ovat uskoneet saaneensa parantavaa lääkettä. Todellisuudessa oireet ovat olleet kuviteltuja tai asennoituminen lääkkeen parantavuuteen on saanut aikaan psykosomaattisia muutoksia elimistössä. Itse saadulla lääkkeellä ei ole mitään tekemistä parantumisen kanssa. Tämä voi siis olla homeopatiapotilaiden lausuntojen luotettavuuden ongelmana.
Yhtäläisen vaikeaa on suhtautua kriittisiin teksteihin objektiivisina. On ryhmiä, enimmäkseen skeptikkoja ja ateisteja, jotka eivät halua uskoa näiden hoitomuotojen tehoavuuteen. He kieltäytyvät näkemästä onnistuneiden hoitojen johtumista esim. juuri homeopatiaan, vaan syyttävät juuri edellämainitun kaltaisia teorioita lumelääkityksistä ja vastaavista. Tässä on iso ongelma: ryhmä, joka ei hyväksy tietoa, vaikka se olisi kuinka vakuuttavaa, ja ryhmä, joka on jäävi antamaan lausuntoa. Tiedemiehet ja lääketieteen ammattilaisetkin tuntuvat olevan melkoisen skeptisiä aihetta kohtaan. En tiedä, onko se otettava juuri sinä objektiivisena lausuntona, vai liippaako se elämäntapaskeptikon suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti