Iiri on ollut minulla puoli vuotta. Ennen Iiriä perehdyin koiraharrastuksiin lähinnä paperilta, ja paljon sen jälkeenkin. Meidän ja minun kokemukset pk-lajeista ovat hyvin vähäiset, ollaan käyty mejä-alkeet ja tehty vähän harjoitusjälkeä, siinä se oikeastaan on. Haku piti aloittaa, mutta ensimmäisenä treenipäivänä olin sairaana ja nyt ei ole vielä tullut tilaisuutta lähteä tutustumaan.
On yksi asia, joka vähintäänkin palveluskoira-, myös muissa lajeissa, on niin oleellinen, ettei sitä innokas harrastaja edes huomaa ensin sanoa, mutta tunnustaa sen tärkeyden sitten kun joku muu sen osoittaa. Ja ilman sitä useimmat asiat vaikeutuvat huomattavasti, melkein voisin sanoa, että pk-lajit muuttuvat mahdottomiksi. Se on luettava rivien välistä.
Koirien omistajia ohjeistetaan:
"Kesäpäivänä kisatessa on huomattava, että vaikka jättäisit autosi varjoiseen paikkaan, useita tunteja kestävän seisotuksen aikana aurinko liikkuu ja koirasi voi altistua lämpöhalvaukselle."
"Treenaamme hakukoirakkoja yksitellen. Sillä välin muut koirat odottavat saapumispaikalla."
"Arvostelu alkaa kello 9."
Siellä se on, vaikkei sitä pikavilauksella huomaa.
Ehkä minä olen vain poikkeustapaus. Ehkä suurin osa harrastajista ei kärsi tästä ongelmasta eikä joudu koskaan ajattelemaan sitä. Mutta jokaisen palveluskoiraa hankkivan tai useamman koiran treenaamista suunnittelevan tulisi tiedostaa, että tulet aivan väkisillä tarvitsemaan autoa. Et selviä ilman sitä kisamatkoista. Yksi harvoista näyttelyistä, johon voit kuvitella meneväsi julkisilla, on voittajanäyttely eli Messari Helsingissä. Kun sinun pitää saada koirasi rauhalliseen paikkaan lepäämään vaikka agilityratojen välillä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa se autoon. Ja se, miksi nostin palveluskoirat erityisryhmäksi, on, että pk-lajien treenaus useimmiten tapahtuu metsässä ns. keskellä ei mitään. Treeneissä oma ja koirasi suoritusaika on varsin vähäinen harjoitusten kestoon verrattuna. Sinun on laitettava koirasi autoon väliajoiksi. Kisapaikat ovat niin ikään keskellä ei mitään ja siinä missä halleissa ja kentillä tapahtuvissa kilpailuissa, kokeissa ja näyttelyissä voit sijoittaa koirasi boksiin kentän tai kehän reunalle, sinulla ei pk-lajeissa oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää koiraasi autossa.
Minua surettaa, koska tunnen meidän pk-juttujen ja oikeastaan Nekunkin treenauksen katkeavan tähän typerään, mitättömään, valtavan suureen käytännön seikkaan. Tähänastisissa jutuissa olen vaan pummannut kyytiä kyydin perään ja mennyt bussilla niin paljon kuin olen pystynyt. Pummaaminen on kuitenkin henkisesti hirveän kuluttavaa ja nöyryyttävää. Aina kysytään samat kysymykset; "miten sulla ei ole omaa autoa?", "onko sulla ajokorttia?" Rivien välissä "pystyisitkö kulkemaan muuten kuin pummilla?" Toisinaan et tiedä, millä pääset takaisin. Mieti, kuinka sellainen ajatus vaikuttaisi omaan treenifiilikseesi.
Minusta tuntuu, että me joudutaan lopettamaan nämä jutut ennen kuin ne ovat päässeet kunnolla alkamaankaan. Ja kaikki vain tuon sikakalliin, bensaa nielevän peltilehmän takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti