Katsoinpa eilen vuoden tauon jälkeen elokuvan Julie & Julia. Sehän perustuu toimittaja Julie Powellin tarinaan, jossa hän päättää kokata vuodessa tiensä legendaarisen tv-kokki Julia Childin teoksen Mastering the art of French cooking läpi ja blogata aiheesta. 524 reseptiä, 365 päivää. Mitä minä jäin leffasta muun muassa miettimään, on, kuinka Powellilla riitti intoa päivittää blogiaan päivittäin, sen ohella, että kokkasi vaativan reseptin. Heijastin sitä omaan bloginpäivitysintooni, joka ei ole tainnut pahimpina pentukuumeaikoinakaan yltää vastaavaan. Kai minulla ei vain ole tarpeeksi sanottavaa, niin masentavaa kuin se onkin.
Hei mutta tänään lähden ensimmäistä kertaa Torkkin tokotreeneihin! Vähän jännittää, saadaanko jatkaa tokoryhmässä vai lähdetäänkö paikkaamaan tapakasvatusta. Iiri on vetämiseen ja intoilemiseen taipuvainen, kovasti pitäisi päästä toisten kanssa kisuamaan ja hermot menee, jos ei pääse. Active Dogin Jenni taisi sanoa, että kuumuva tapaus. Muuten Iirin tapakoulutus on kohtalaisen hyvin kasassa. Minua tuo toko on alkanut innostaa aika paljon, ainakin näin ennen kuin ollaan oltu treeneissä. Iiri on tottisjutuissa hirveän kärsivällinen, säilyttää malttinsa myös liikkeen korjauksissa. Saa nähdä, miten käy, kun on häiriötä. On se pentukurssilla pärjännyt ihan kohtalaisen hyvin liikkeissään häiriöstä huolimatta. Kotona olen pitänyt sitä paikallaanmakuussa 80 sekuntia kun väliä on ollut noin viisi metriä, se onnistuu siltä oikein hyvin. Hui, taitaa jännittää itse asiassa aika paljonkin. Tuntuu, että ollaan menossa jonkinlaiseen näytön paikkaan. Eihän sitä sellaisena kannattaisi ottaa, on ihan ymmärrettävää, jos ei ihan vielä tuohon ryhmään valmiita ollakaan. Taukoa on ollut paljon. Eikä Iiri nyt yleensä hirveän paljon korjaamista tarvitse ymmärtääkseen. Tuohon vetämiseen ehkä haluaisin lisää eväitä.
Tässä kun olen paljon aikaa viettänyt taas Nekun luona niin tuntuu, että kyllä se sheltti on se rotu. Tai toinen niistä. Vaikka Iiri on kuin unelmaa ja toimii kuin ajatus, sheltti on sillä lailla pieni ja pippurinen paimenkoira, että kun siihen kerran on hurahtanut niin paluuta ei ole. Tervuista tykkään myös ihan hulluna, muista belgeistä ei ole sillä lailla oikein kokemusta. Kyllä vielä jonain päivänä laitan grotskunkin, sitten kun Iiri on "iso" ja ehkä laitan vielä sen jalostussheltinkin ennen sitä. Nyt heittäydyn vaan harrastamaan täysillä Nekun ja Iirin kanssa ja otan selvää, minkälaista potentiaalia niissä on tositoimissa. Sillä välin laitan kissan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti