Ensi alkuun ilmoitusluontoinen asia. Kun olen jonkun verran noita englanninkielisiä päivityksiä tehnyt, niin tästedes teen ne uuteen kissablogiini Feline Living. Tämä blogi säilyy edelleen koirapainotteisena, joskin kirjoitan myös entiseen malliin juttuja muistakin eläimistäni. Kissaversio vastaavasti painottuu kissoihin, mutta jos koen tarvetta kirjoittaa jonkin koirajutun englanniksi, teen sen sinne.
Hey, I've created a new blog written completely in English. It's mainly concerning cats as I have two of them, but I'm planning to update there all the dog stuff I feel I need to write in English. So this paragraph is the last one of that language you'll see here. You can find the blog by clicking the link above in the Finnish paragraph.
Viikonloppuna pakkasin Iirin mukaan ja lähdin käymään Pellon pentunäyttelyssä. Veljeni perheineen asuu ko. paikkakunnalla, ehkä muistatte tämän tarinan veljenpoikani syntymäpäiviltä. Oulu-Pello-väli on aika hurja pienelle matkustettavaksi, nelituntisen matkan aikana ehdin jo uumoilla tulevia vesivahinkoja. Käytin Iiriä kyllä ulkona Kemissä ja Torniossa, muttei se millekään alkanut. Ei ilmeisesti tyttö kuitenkaan niin jalat ristissä matkustanut.
Iiri pärjäsi matkat oikein hyvin. Se kiipeää bussiin jo itse, samoin hyppää penkille (jonka toki olen peittänyt). Sieti opetellakin, sen kymmenkiloinen olemus ei oikein enää anna myöten nopeille siirroille paikasta toiseen.
Automatkustuksenkin Iiri on omaksunut. Ehdimme ennen matkaa käydä rokotusreissun kaverin kyydillä farmarilla, sitä ennen se ei ollut moisen kulkuvälineen perässä olla. Veljenikin omistaa farmarin, ja sen kyydissä Iiri jo osasi olla kuin kala vedessä, mitä nyt että se mönki pari kertaa koiraverkon raosta takapenkille...
Näyttelyynhän olimme menossa turisteina. Nekku ei päässyt osallistumaan (sitä ei ole totutettu kehää varten), mutta paikalla oli sen sijaan Nekun sisko Fella (Vauhtitassun Lipstikka), jonka tapasin nyt ensi kertaa luovutuksen jälkeen. Kaunis tyttö oli merlestä kasvanut! Fella sai kehästä kakkosen kokonsa takia. Se on nyt puolivuotiaana tasan 35 cm, Nekkua noin kolme senttiä matalampi. En oikein välitä siitä, mihin suuntaan sheltit ovat menossa. Kehän voitti äärettömän pieni merlesheltti, mikä taitaa olla aika yleinen trendi nykyään. Ei taida olla Nekulla asiaa muotovalioruusukkeille, jos tämä on asian laita. Ei kyllä tarvitsekaan. Haluaisin Nekusta vain harrastuskoiran, tosin minulla ei ole hirveän hyviä saumoja kouluttaa sitä, kun asun niin kaukana. Harmikseni.
Mutta tosiaan, Iiri ei päässyt näyttelyyn sisään! Portsari vilkaisi tytön paperit ja lähetti kotiinsa kasvamaan. ;) No ei vaineskaan, rokotukset eivät olleet kyllin vanhat, eikä sille mahda mitään. Saipahan tehdä debyyttinsä auton perässä odottamisessa. Hyvin hoituikin. :) Paikalla ei ollut ensimmäistäkään belgialaista, mikä oli aika harmi. Kai ne eivät vain tule etelämmästä noin ylös pohjoiseen, kun tällä alueella ei hetkeen ole ollut sopivan ikäistä belgipentuetta. Iiri olisi luonnollisesti varastanut show'n ja leipoutunut epäviralliseksi BISsiksi. ;)
Likka pääsi hieromaan tuttavuutta veljeni koirien kanssa, joita ovat aiemmassa postauksessa mainittu nuori labbis Saana sekä liki kymmenvuotias sekarotuinen Tessi. Saana on hirveä touhottaja, ja Iiri vähän vierasti alkuun moista innokkuutta. Tessi vanhempana koirana ei sitten mellestämiseen syttynyt I:n yrityksistä huolimatta, mutta labbiksesta syntyi varsinainen melskakaveri. Siellä ne saivat sitten pihallakin vetää juoksurallia. Iiri sai olla tosi paljon irti, mihinkään ei pihalta luvatta lähtenyt, tosin säikäytti yhden pikkutytön, lasten kaverin, silkalla riemastuneella kohtijuoksullaan. :S Iirihän on älyttömän sosiaalinen koira, tykkää lapsista, toisista koirista ja vieraista aikuisista, mutta tuota intoa pitäisi alkaa hiljalleen hillitä. Itse en pysty kuvittelemaan, että joku pelkäisi tuollaista hyväntahtoista hömppää, mutta tosi on, että jos pelkää koiria, kohtijuokseva hännänheiluttaja vaistomaisesti laukaisee pelkoreaktion, oli kuinka kiltti ja pentu hyvänsä. Minusta on vähän sääli hillitä tuollaisia silkkaa riemua osoittavia eleitä, kuten vastenhyppimistä ja tuota kohtijuoksua, mutta onhan se niin, että kunnon koirakansalaisen pitäisi osoittaa välinpitämättömyyttä kadullakulkijoita kohtaan. Tykkäisin tosi paljon, jos Iiriä voisi pitää irti kaikissa tilanteissa kaupunkikävelyitä lukuunottamatta. Se tarkoittaa vain sitä, että kaikki pyrähdykset on opetettava pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti