Huhhuh, paljon on tapahtunut edellisen merkinnän jälkeen. Kävi niin kuin arvelinkin: oma koira täyttää arjen niin täysivaltaisesti, ettei juuri kerkeä netissä kuin piipahtamaan.
Majailen vielä tämän viikon vanhempieni luona Torniossa, mutta ensi viikolla koittaa arki. Lievästi hirvittyneenä odotan Iirin totuttamista yksinäisyyteen. Sehän ei ole käytännössä ollut lainkaan yksin eläessään. Joitakin kymmen-kaksikymmenminuuttisia vain, joina Nekku on käynyt ulkona ja minäkään en ole ollut paikalla. No, eiköhän se siitä.
Harrastusseuran löytäminen on myös ollut yllättävän vaikeaa. Ensimmäisenä otin yhteyttä Active Dogiin, jonka perustajat ovat Mikko Aaltonen ja Mari Kaplas, mm-tason agiliitäjiä. No, elokuun kursseille ei mahduttu Iirin kanssa, pitää yrittää uudestaan syyskuussa. OKK:lle ei päässyt myöskään vielä, sillä ainakin tokojaoksen kurssit päätetään vasta elokuun lopulla ja hakuaika on niin ikään syyskuussa. KAS muodostaa ryhmänsä vain lukukausien alussa, ja syysryhmiin Iiri on liian pieni. Muutamia yhteydenottoja on vielä laitettu, ja vastauksia odotellaan. No, pääsemme kuitenkin Pohjoisen Belgien tottistreeneihin. Siellähän ei ohjattua koulutusta ole, mutta kukin voi tulla paikalle treenaamaan tasonsa mukaan. Sosiaalistumisen kannalta ainakin tosi hyvä.
Mutta lähdenkin tästä ruokkimaan tuon belgianpirulaisen. Toivoa sopii, että kirjoittelisin taas vähän useammin. Kerran ikuisuudessa kun kirjoittaa niin unohtaa puolet asioista, joista alkutilanteessa on aikonut kirjoittaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti