Kääntöpiiri

Iiri menehtyi 1,5 kk sitten. Kirjoitan hänestä erillisen muistokirjoituksen.

Reilu viikko sitten meille tuli perheenlisäystä uuden belgialaiskakaran muodossa. Tervetuloa Redion Toutou eli Tuuma 💜 

Tuuma on heittänyt mut uuteen tuntemattomaan. Mulla oli koira, jonka tunsin läpikotaisin. Ennakoin kaikki sen jännät tilanteet. Iiri ei ollut normaalisti niin hermoraunio kuin olisi voinut olla, koska olin tottunut harjaamaan asiat sen edestä. Olisinko voinut yrittää enemmän totuttaa sitä asioille? Varmasti. En kuitenkaan halunnut kiusata vanhaa koiraa altistamalla sitä pelottaville asioille niin usein, että ne olisivat menettäneet pelottavuutensa. Iiri eli viimeiset vuotensa vähän pumpulissa ja pystyn elämään valintani kanssa. 

Kun Tuuma tuli, olin likimain paniikissa. Pentu suhtautui pelokkaasti asioihin, joko mä nyt jo ehdin pilata sen? Olin elänyt reaktiivisen koiran kanssa kauan, miten pennun kouluttaminen eroaa siitä? Osaisin tsempata pelokasta aikuista koiraa, mutta miten tsempataan pentua tavalla, ettei traumaa pääse syntymäänkään? 

Viikkoa myöhemmin ollaan rentouduttu molemmat. Tullessaan Tuuma oli älyttömän rauhallinen, mutta nyt pentutyypillisempää riehakkuutta on jo löytynyt. Ilokseni oon huomannut, että Tuuma hakee entistä enemmän kontaktia muhun jännittävissä tilanteissa ja ylipäätäänkin. Oon suunnilleen saanut vastattua itselleni, mikä erottaa pennun ja reaktiivisen aikuisen koulutuksen. 

Konkreettisesti ei välttämättä mikään. Molempia rohkaistaan ihan samalla tavalla ja molempia saattaa jännittää hyvin samantyyppiset asiat. Tuuman kanssa en vaan voi tehdä samanlaista ratkaisua kuin Iirin kanssa ja mukauttaa elämää välttelemään niitä kaikkein jännittävimpiä asioita. Se on siinä mielessä vaikeempaakin, että mun täytyy oppia sietämään omia vaikeita tunteitani, kun koira osoittaa jännitystä ja pelkoa, ja luovimaan meidän molempien tunteiden läpi tilanteeseen, jossa jännä juttu ei enää ole jännä juttu. 

Iirin muisto saa erityisesti mun ahdistuneisuushäiriön liioittelemaan kaikkia reaktiivisuuden merkkejä. Jos Tuuma ois jonkun muun pentu, en luultavasti ois yhtään niin huolissani kuin nyt kun itse oon vastuussa hänestä. 

Mulla on paljon koira-ajatuksia taas ja koitan päivittää niitä tähän blogiin. Palataan siis astialle!